|
---Tämä biisi
osallistui tänä kesänä "Kitisen kesä" tapahtuman yhteydessä
järjestettyyn Sodankylä-laulun sävellyskisaan. Tähän teki sanat M A
Virtanen. Sijoitusta en kyllä tiedä, mutta skaban vei kuulemma
Jouko Tekoniemen sävellys jota en ole valitettavasti vielä kuullut.
Tällaiset haasteet on mukavia joihin on kiva osallistua. Toivottavasti
nuo järvikylätkin heräisivät!
Sain viisirivisen
"Hagström" haitarin ollessani 9 vuotias. Voitte vain kuvitella minun
ilmettäni kun eräänä iltana tulin kotiin kyliltä ja kurttu oli pirtin pöydällä.
Olin aikanaan esittänyt varovaisen toiveen haitarista, siihen aikaan en kyllä
millään olisi uskonut että se toteutuisi.
Soittajaksi minut sitten opetti Katajan Heikki, joka oli meidän koulun
yläluokan opettaja. Itse hän oli saanut opin Lasse Pihlajamaalta. Arvatkaapa
alkoiko musiikin teoria maistumaan eri tavalla kuin aikaisemmin. Siihen saakka
se oli mulle kuin tervanjuontia, kuten muutkin kouluaineet lukuun ottamatta
kuvaamataitoa.
Siitä saakka haitari on ollut minulle henkireikä ja kaveri, jota
näpelöidessäni pääsen
pakenemaan joskus tätä karuakin todellisuutta.
Tuon otsikon mukaisen lausahduksen sain kuulla silloin pentuna
lukemattomia kertoja.
Huom! Toin nuo
säveltämäni kappaleet lyhytversiona tuohon oikealle, koska kaikilla
vierailla ei ole IE selainta. Se oli lukuisten vieraiden toivomus ja nyt
sen toteutin. Kuitenkin sinulla pitää olla
Windows media player
jotta nuo kuulisit. |
Kun sitten oivalsin että tämähän on harrastus jonka
avulla voi myöskin ansaita rahaa, se tuntui entistäkin uskomattomalta.
Myöhemmin alkoi vähitellen tanssikeikatkin kutsumaan. Vähitellen myös huomasin että jopa
tytöt alkoivat kiinnostua hanurin soittajasta. Minäpoika vain olin kuitenkin niin pirun ujo että en oikein uskaltanut heidän kanssaan
tuolloin
vielä ruveta millekään, vaikka rohkeimmat antoivat selvääkin selvempiä
vihjeitä.
Silloin oli 60- lukua kun aloitin tanssikeikat. Tätä nykyä keikkailleena olen
ymmärtänyt, että se oli silloin varsinkin hanurin soittajien kulta-aikaa. Eikä vain
liksojen puolesta, vaan myös soittajien arvostus oli aivan toista luokkaa kuin
nykyään.
Nykyinen haitarini
on tämä: Bugari Golden
Cassotto
Taustalla kuuluva kipale tällä kertaa on oma säveltämäni ja
sovittamani Häävalssi"Tämä sydän". Sanoituksen tähänkin kappaleeseen on
tehnyt Irmeli Muhonen.
Se soi tässä nyt instrumenttiversiona. Valitettavasti tämä
kuuluu vain Teillä joilla on IE: selain Nämä "omatekemät" vaihtuu tässä
ajoittain joten kannattaa aina käydä täällä silloin tällöin jos nämä
sinua kiinnostaa. |
|
Jouduttuani jäämään työeläkkeelle tuon selkäni takia, ryhdyin soittamaan triossa
(Ulla-Jaana & Santerit) tanssikeikkoja tietenkin vointini mukaan. Olihan se melkoinen
"kulttuurishokki" havaita ero tämän päivän tanssikeikoilla
verrattuna 60- luvun keikkoihin. Ensinnäkään ns. tanssitalokeikkoja nykyisin
ei juurikaan ole enää nimeksikään. Ravintolakeikkoja sen sijaan riittää.
Ja niitähän on nykyisin joka kylässä, toisissa jopa useimpia.
Ennen soittajat haikailivat ravintolakeikkojen perään, mm. minäkin. Silloin
kyllä ravintoloissa kohdeltiin soittajia kuin muitakin työntekijöitä
arvostaen ja rehdisti mielestäni.
Toisin on kyllä valitettavasti tänään ja voisin antaa hurjiakin esimerkkejä
joidenkin ravintoloitten henkilöstöpolitiikasta ainakin mitä tulee soittajien
kohteluun, en viitsi kuitenkaan aiheuttaa soittajille enää lisää harmia.
Jouduttuani työeläkkeelle noiden tukielinvaivojeni vuoksi, niin
kuitenkin niistä johtuneista kovista selkävaivoistani huolimatta minua innosti tien päälle silloinen laulusolistimme Ulla-Jaana.
Ulkoisen kauneutensa lisäksi hän oli myös sydämellinen ihminen ja
loistava laulaja. Siitä huolimatta hän ei koskaan diivaillut meille soittajille eikä yleisölle. Sanavalmiina
ihmisenä hän sai aina ihmiset oikeaan tunnelmaan.
Meidän keikoilla ikuinen mottomme oli, että hoidetaan hommat niin hyvin ettei
sijaa moitteille löydy niin yleisön taholta
kuin ravintoloitsijoiltakaan.
Niinpä me sitten saimmekin hyvää palautetta suoraan tanssiyleisöltä välittömästi. Pitivät
musiikkiamme hyvin tanssittavana ja suoraviivaisena vaikka allekirjoittaneella
onkin joskus tapana tahattomasti kangerrella soittaessa.
Tässä on
muuten linkki Ulla-Jaanan omille kotisivuille jos tahdot käydä kurkistamassa. Käyhän
katsomassa ja kuuntelemassakin häntä sinäkin. Tällainen persjalkanen läskimooses oli
pikkuisen ylpeä kun sai säestää tällaista kaunotarta peräti 3-vuoden ajan. |
Nykyisin sitten olen kuitenkin jo joutunut nuo tanssikeikat lopettamaan pahenevien selkäsärkyjeni takia.
Ehkä minä sen puolesta olisin vielä jonkin aikaa jaksanut, mutta kun ei ollut enää
noita tavallisia lavakeikkoja ja tuo
ravintoloitsijoittenkin joukko oli niin kirjavaa, ei ollut enää motivaatiota jatkaa tuota raskasta kiertämistä.
Mutta sehän on kuitenkin jo vanha totuus että sota ei yhtä miestä kaipaa, ei siis minuakaan
ja mielihyvin annoin paikkani muille. Ulla-Jaanakin muutti sitten tuonne
ruuhkasuomeen jossa
keikkailee ahkerasti uuden bändinsä kera ympäri eteläsuomea. Ovat tehneet
äänitteen jossa on 7 biisiä ehkä avuksi markkinointia varten ja sehän on tietty sitä
taattua tavaraa.
Teenhän minä toki vielä ns. yksityisiä keikkoja mm. häissä, synttäreillä ja
muissa pienemmissä juhlissa, joissa ei tarvitse ihan tuntitolkulla rasittaa
tuota heikkoa selkääni.
Kirjoittelehan sinäkin omia kokemuksia omasta hanuriharrastuksestasi vaikkapa
tuonne
sähköpostiini, tai vaikkapa tuossa alhaalla olevaan linkkiin.
Anna palautetta |
